Työeläkevarat, ketä varten ?

Kimmo Kiljusen johdolla 35 SDP:n entistä ministeriä ja kansanedustajaa esitämme SDP:n puoluekokoukselle työeläkeindeksin palauttamista palkkapainotteiseksi indeksiksi. Keskeistä on tunnustaa, että kun eläkkeiden lähtötasot ovat alhaiset ja kun nykyinen työeläkeindeksi ei turvaa eläketasoa, eläkeläisköyhtyminen kärjistyy. SDP:n eduskuntaryhmän johdolla poistettiin 1990-luvun lopulla Ahon raippavero eli korotettu sava-maksu. Muutakin korjattavaa jäi.

Oli odotettua, että työeläkeyhtiöiden vahva verkosto reagoi tähän vaatimukseen voimalla. Komissaari Kataisen kansliapäällikkö Romakkaniemi (kok) tekee historiaa, kun kantaa huolta pienistä eläkkeistä. Veroparatiisikeskustelu, vaurauden maailma bonuksineen ja kansalaisten arjen todellisuus ovat etääntyneet. Tällä on vakavia vaikutuksia myös hallinnon ja suomalaisen demokratian hyväksyttävyyteen. On toimittava veronmaksukyvyn mukaisella oikeudenmukaisuudella.  Valtaosin leikkaukset ovat kohdistuneet pahentaen tulo- ja terveyseroja ikäihmisten, työttömien ja opiskelijoiden osalta. Palvelumaksujen korotukset, lääkekorvausten pienentäminen tai sähkö- ja lämmityspolttoaineverojen nosto ym. vaatii tarkempaa kohdentumisen tarkastelua.

Ei eläkeläisetkään ole täysin veljiä keskenään. Tällä hetkellä 60 %:lla eläkeläisistä tulot ovat alle 1500 E/kk. Takuueläkkeen varassa on 100 000. Köyhyysrajan eli 1190 e alapuolella on kolmannes. Kelan valtuutetuissa kiinnitimme huomiota mm. eläkeläisten heikentyneeseen kykyyn lunastaa lääkkeitään. Pitkäaikaistyöttömistä joka kolmas ja eläkeläisistä yli kymmenes joutuu taloudellisista syistä pidättäytymään heille määrättyjen lääkkeiden käytöstä. Tämä on otettava huomioon lääkekorvausjärjestelmän kehittämisessä.

Tuoreen vanhuusköyhyyden ehkäisemistä koskevan tutkimuksen mukaan tärkeää on, kuinka alueellisilla sosiaalipalveluilla ja erityisesti kotihoidolla pystytään vastaamaan vanhusten tarpeisiin. Tärkeää on myös, että julkiset palvelut jakaantuvat tulevaisuudessa tasaisesti ja ettei jako hyvin ja huonosti toimeen tuleviin vanhoihin ihmisiin kasva.

Köyhyys kasaantuu ikääntyneisiin, naisiin ja yksinasuviin. Vanhuusköyhyyden osalta nousee esille köyhien ikääntyneiden naisten asema. Mummoneuro on 66 senttiä. Suurin yksittäisten naisten köyhyysriskiä nostava tekijä on työhistorian lyhyys ja yksilötasolta nouseva köyhyysriskiä lisäävä tekijä on omaishoitajuus.

Tarvitaan kaikkien eläkeläisjärjestöjen vahvaa yhteistä painetta, jotta verotus- ja budjettiratkaisujen vaikutukset arvioidaan paremmin pienituloisten eläkeläisten aseman kannalta. On huolehdittava, ettei tulo- ja terveyserot jatka kasvuaan.

Eräs kohde on ilman muuta omaishoitajat. 60 % sopimusomaishoitajista on eläkeläisiä. Kunnat käyttävät omaishoidon tukeen ja tukipalvelut ml. 450 Me. Jos omaishoidon tukea ei olisi, kunnat joutuisivat maksamaan korvaavasta hoidosta 1.7 miljardia e.

Korjaustoimia vaativa asia on myös eläkeläisten kotitalousvähennyksen käyttö. Vähennyksen enimmäismäärä 2400 e tarkoittaa tietysti sitä, että kotitalousvähennystä jää ainakin osittain vähentämättä n.11 000 henkilöllä, jotka useimmiten ovat vanhempia ja yksin asuvia eläkeläisiä. Hoiva-ja hoitopalvelujen ostamisessa pienituloiset eläkeläiset eivät täysimääräisesti pysty hyödyntämään vähennystä.

Ikäsyrjintää arkipalveluissa edustanee 65 vuoden yläikäraja Kelan kuntoutustuissa.

Arka ja valtarakenteisin liittyvä laajempi kysymys, on eläkerahastojen varojen käyttö.

Kimmo Kiljunen on perustellusti nostanut esille sen, että Suomen eläkejärjestelmä voi hyvin, mutta eläkeläiset huonosti. Eläkevarat ovat n.180 miljardia euroa, maksetut eläkkeet n.25 miljardia euroa ja eläkkeitä maksettaessa rahastoihin ei ole koskettu. Vuodesta 1995 eläkerahastot ovat viisinkertaistuneet ja eläkkeet kaksikertaistuneet. Eläkevaroja on nyt lähes kahdeksankertaisesti yhden vuoden työeläkemenoihin ja suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.  Toivon, että esitystämme ei eläkeläisjärjestöissä teilata, kuten työeläkevaroja sijoittavat ja hallinnoivat tekevät. Työeläke on myöhennettyä palkkaa, joka on rahastoitu. Eläkkeiden korotus indeksileikkausten tarkistuksen kautta olisi myös elvytyspolitiikkaa. Ostovoiman lisäys menisi suoraan kotimaiseen kysyntään. Valtion ja kuntien verotulot lisääntyisivät, asumis-ja toimeentulotukimenot vähenisivät. Tarvittaisiin myös vähemmän kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä. Tähän ei tarvita verovaroja, vaan rahat löytyvät ulkomailta eläkerahastojen sijoitustuotoista.

Tosiasia on, ettei muualla Länsi-Euroopassa vanhusten köyhyys kärjisty kuten Suomessa. Ruotsissa nostettiin muuten eläkkeitä viime vuonna 4,5 %, syynä eläkerahastojen suuret tuotot.

Valtiovarainvaliokunnassa kiinnitin useasti huomiota siihen, että Suomi pelaa näillä ylisuurilla eläkerahastoilla ja ne on panttina EMU-kriteerien osalta. Perusteluina eläkerahastojen käyttämättömyydelle eläkkeisiin esitetään myös sen käyttämistä työeläkemaksun alentamiseen ja eläkerahastojen vakavaraisuuden tukeminen. Sieltä toki löytyy myös sekä asiakashyvitykset ja korkeat, 500 milj.euron hallintokulut jne.

HS:n Tuomo Pietiläinen on selvityksissään tuonut esille, miten työeläkeyhtiöt suosivat ja jakavat suomalaisten eläkesäästöjä myös kaukana työeläkejärjestelmästä oleviin tarkoituksiin. Tai miten Varman johtajien lisäeläkevakuutukset Mandatumista maksetaan työeläkejärjestelmästä (HS 25.9.). Yhteisten työeläkevarojemme valvonta pettää Finassivalvonnan (Fivan) puolella.

Esityksemme tähtää siihen, että SDP ja eduskunta reagoi eläkeläisten sosiaaliseen asemaan parantavalla tavalla. Keskustelun on johdettava selkeisiin päätöksiin paisuneiden työeläkevarojen käyttämisestä jälkeenjääneiden pienten työeläkkeiden tasojen korjaamiseen tavalla, jossa ei vaaranneta tulevien työntekijöiden eläketurvaa.

 

KARI RAJAMÄKI

kansanedustaja 1983-2015(sdp)

karirajamaki
Sosialidemokraatit Varkaus

Kansanedustaja 1983 - 2015, sisäasiainministeri 2003-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu